Dvergstjerne

Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä. 
- Pikku Myy

ktk - ei vielä osallistunut
krj - ei vielä osallistunut

Kääpiötähden tarina alkaa elokuisesta kesäaamusta, jolloin se syntyi ennenaikaisesti laitumelle. Juuri ja juuri hengissä sinnittelevä orivarsa jäi vielä emänsä hyljeksimäksi, ja kasvattajan mukaan oli jo melkeinpä päätetty, että keskonen laitettaisiin monttuun sen siliän tien, mutta aviovaimonsa ehdotuksesta kokeiltaisiin ensin, mikäli aikaisemmin yöllä kuolleen varsan varsonut tamma suostuisi kääpiön helmoihinsa huolimaan. Ja suostuihan se; varaemän hoivavietti ylitti odotukset ja niinpä keskonen sai uuden yrityksen.
Dvergstjerne vietti seuraavat kahdeksan kuukautta ennen vieroitustaan varaemänsä huomissa kehittyen, ja vieroitus tapahtui lopulta suoraan orilaitumille kesäkuussa. Syyskuun alussa kasvattaja haki kääpiövarsansa kotiin ja aloitteli sen koulutuksen hevoskansalaiseksi, samalla vielä pidättäytyen orin myynnistä sen keskenkasvuisuuden vuoksi.
Kolmivuotiaana Dvergstjerne oli ehditty ajo-opettaa sekä tapakouluttaa näyttelykuntoiseksi, ja sieltä sen löysikin suomalainen maahantuoja, joka jätti tarjouksen käppänästä ja välitti sen sittemmin meille kesällä 2021, toki jo nelivuotiaana orinkloppina ja ratsukoulutettuna.

Kääpiötähdestä ristittiin erittäin nopeasti Töppönen, vaikka varsinaisesti se ei mikään taskukokoinen vuonohevonen enää olekaan. Tai, on sitä haukuttu Töppänäksikin, ja toisten toimesta Töpöksi, mutta eikö se niin mene, että rakkaalla lapsella on monta nimeä? Joka tapauksessa, ei-enää-niin-kääpiömme vastaa kyllä kaikkiin nimiinsä kunhan ehtii käsitellä sitä kutsuttavan. Tästä voi siis päätellä, että Töppönen ei ole niitä penaalin terävimpiä kyniä. Sitä voisi väittää jopa pitkäpiuhaiseksi, sillä viikinkiponilla menee tovi jos toinenkin vastaanottaa ja käsitellä asiat, mutta samaan aikaan se on erittäin vahvasti palavien tunteidensa vietävissä orina - mikäli hameväki on asialla ja keimailemassa Töppösen suuntaan, kuoriutuu tästä ponista esiin varsinainen parkettien partaveitsi, ainakin sen omassa pienessä mielessä.

Jos Töppösen taustalla ei olisi niin sydäntä raastavaa tarinaa, ei se varmaan saisi anteeksi puoliakaan sen tyhmyyksistä, mutta koska Töppönen ehti syntymään liian aikaisin, meillä ollaan pistetty sen aivotoiminnan hitaus ja vajavaisuus tähän piikkiin ja katsottu orin touhuja läpi sormien. Ei se varsinaisesti mitään tarkoituksellista tee (ei Töppösellä riitä äly semmoseen), mitä nyt herpaantuu herkästi ja aiheuttaa tilanteita, joissa sen älyllistä toimintaa tulee kyseenalaistamaan entistä enemmän.
Töppösen haku tarhasta voidaan suorittaa helposti tai vaikeasti; sen voi joko huutaa vastaa porttia rassatessaan (helposti) tai vasta aitojen sisällä (vaikeasti) ja odotella seuraavat viisi minuuttia sen ruosteisten rattaiden ruksutellessa pollassa. Muuten meidän kääpiömme lukeutuukin niihin käsiteltäviin, jotka antavat kiinni ja kulkevat matkassa tammoille tepastellen ja tuulia ihmetellen, joten sinällään pystyharja on mutkaton. Mitä nyt saattaa pysähtyä ihmettelemään tallikissaa tai luimistellen sävähtää uututtaan kiiltelevää bemaria parkkialueella. Hallakko on varsinaisen helppo laitettava, hoidettava, kengitettävä ja pistettävä, mitä näitä nyt on. Töppönen ei nimittäin ole erityisen vaivaantunut minkään sortin ronkkimisesta tai räpläämisestä, vaan keskittyy puuhaamaan omiaan, pääasiassa kaukaisuuteen tuijotellen ja huudellen, näyttäen silmiensä takana varsin herneaivoiselta ja tyhjältä - moni välillä tuumaakin, että hoitojen aikana tähtiponin todellinen luonne on enemmän läsnä kuin koskaan. Töppösen outoutta vahvistaa myös sen outo himo nuoleskella vähän kaikkea - takinhihoista seiniin ja kauralaariin, jos ori voi kielensä siihen lätkäistä, niin sehän myös tekee, vaikka tuskin edes tajuaa tekevänsä.

Töppösen heikon keskittymiskyvyn vuoksi siitä ei ikinä olettaisi pesunkestävää ja esittelykelpoista kouluratsua, mutta tässä vaiheessa hallakko yleensä vetää matot jalkojen alta. Kääpiöponi on nimittäin henkeen ja vereen (kirjaimellisesti) koululinjainen vuonohevonen semmoisilla askellajeilla, että kokenutkin kouluvääntäjä saattaa kyyneleen tai kaksi tirauttaa orin selässä. Töppösellä on lennokas, vaivaton ja ponteva ravi, kaunis ja aktiivinen laukka sekä pitkä käyntiaskel, mukavasti yritystä ja intoa sekä halua tehdä. Oikeissa käsissä siis niikseen hieno kisaponi. Hallakko ei kuitenkaan ole mikään tee-se-itse-ratsu, vaan pitkäpiuhainen tähtönen vaatii ehdottomasti jatkuvaa ja aktiivista panosta satulan puolelta sen ollessa edelleen hieman keskittymishäiriöinen ja helposti omia omituisuuksiaan harkitseva levoton puuhamies, vaikkei mitenkään satanolla ihmistä viekään.
Viikinkiletti on enemmän maanantaiversio estehevosesta, ja valitettavasti se ei ole ihan omiaan puomien suhteen ollessaan hieman enemmän läpirynnivää sorttia ja jalkaa nostamatonta sellaista, mutta Töppösen puolesta on sanottava, että ainakin intoa riittää - valitettavasti se ei kuitenkaan paikkaa taidon puutteita. Osaa hallakko kuitenkin pieniä kavaletteja sekä oksereita ja puolimetrisiä pystyjä ylittää, omalla tasajalkaisella tyylillään.
Maastohevosena Töppönen kuuluu siihen kastiin, joiden kanssa ei vaan maastoilla yksin. Orilla nimittäin on tulenpalava himo lähteä villeihin sänkilaukkoihin (myös viljapeltoaikaan) ja se kulkisi mielellään muutenkin omia reittejään metsän siimeksissä. Tähtiponi on siis suorastaan yksi työmaa pitää käsissä ja yksin maastoilun tippumisriski sen verran suurehko, että kannattaa napata kaveri kainaloon ja maastoilla kimpassa; tammaa tämä hallakko nimittäin varmasti seuraa kuuliaisna.

Kisa-Töppönen ei paljon eroa Koti-Töppösestä; samanlainen sählä kuin kotonakin, vaikkakin ehkä helpompi viritellä kisavarusteisiin huomion ollessa oheisessa säpinässä. Sen sijaan lämmittelyissä orilla voi riittää liikaakin katseltavaa, ja viikinkiponia joutuu palauttamaan näihin hetkiin tuon tuosta. Suorituksen osilta kuitenkin varma ja esiintymishaluinen, joten eipä suuria muutoksia kotitreeneistä.
Mutta Töppösen lastaus ja matkailu ei olekaan enää niin peruskauraista Töppöstä - ehei, vuonoponi on kuollakseen kauhuissaan ajoneuvoista, joten sen saaminen kuljetusauton kyytiin on miltei sula mahdottomuus. Tai ainakin vaatii liikaa aikaa ja liinoja. Ja purettaessa Töppönen kannattaa peruutella pois ensin, tai se peruuttaa itsensä. Lisäksi hallakko vaatii aika hyvät tasoitustalutukset peräjälkeen tyyntyäkseen koppimatkailusta - oletettavasti Töppösen kanssa siis kannattaa jättää matkailut muiden hoidettavaksi.

Sukutaulu

Töppönen on rajoitetusti tarjolla jalostukseen tuontisukuisille norjanvuonohevostammoille.
☆ 00.00.0000 syntynyt varsa nimi, emästä nimi meriitti

Kilpakalenteri

00.00.0000 paikka / tuomari / tulokset

kouluratsastus
0 sijoitusta, 0 voittoja

Päiväkirja

00.00.0000, päiväkirjamerkintä © omistaja

otsikko

teksti.

kuvat © Cherie CC BY-NC 2.0, kiitos!
tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu